sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Spagettikurpitsa kamadosta jauhelihavuokaan


Kurpistasato ei päätä huimaa tänäkään vuonna. Yksi iso hokkaido, toinen pienempi, muutamia muita pieniä kurpitsoja, jotka ovat ihan vihreitä vielä. Muutamia kesäkurpitsoja: Firenzen pitkä on huippu kesäkurpitsa, mutta ei samalla tavalla satoisa kuin tavalliset keräkurpitsat. Mutta yksi on menestynyt erinomaisesti tänä vuonna, ja se on spagettikurpitsa. Sitä riittää marmeladiin ja ruokiin vaikka millä mitalla, ja sitä voi viedä tuliaisiksikin. Halla on purrut jo lehtiin (alin kuva), mutta kurpitsat odottavat vielä sadonkorjuuta.

Minä olen aiemmin keittänyt tai paahtanut uunissa spagettikurpitsan. En muista onko aiemmin ollut samaa lajiketta, mutta täytyy sanoa että näin tehden tuli ihan ylivertainen hyvä kurpitsa, maukas eikä yhtään vetinen. Koska grillasin sen leikkauspinta alaspäin kurpitsa ei jäänyt yhtään vetiseksi, lisäksi se sai upeaa savun makua grillistä, eli nyt sekä rakenne että maku oli kohdillaan. Jos valmistan kurpitsaa ruuaksi, aion todellakin tehdä jatkossa näin.


1 iso spagettikurpitsa
n. 2 tl öljyä

1 iso sipuli
voita/öljyä
500 g hyvää naudan jauhelihaa (kyyttöä tällä kertaa)
1 rkl paprikajauhetta
musta- ja valkopippuria
2 tl kuivattua timjamia
chiliä, cayennepippuria
2 tl suolaa

100 g hyvää cheddaria (esim. Jukolan juusto)
1 dl kermaa
2 dl maitoa
2 munaa

Halkaise spagettikurpitsa ja poista siemenet. Voitele halkaistu pinta öljyllä. Laita kurpitsan puolikkaat n. 180-200 asteiseen (kamado-)grilliin. Grillaa n. 40 minuuttia halkaistu puoli alaspäin. Tarkista että kurpitsa on pehmeä kauttaaltaan ja nosta pois grillistä.

Silppua sipuli ja kuullota se pannulla. Ruskista jauheliha, mausta ja suolaa se reilusti, käytä mausteita oman maun mukaan, minulla oli nyt noin.

Irrota kurpitsan spagettimainen sisus kulhoon. Sekoita sipuli ja jauheliha joukkoon ja kaada seos vuokaan. Raasta juusto ja ripottele se laatikon päälle. Painele sitä vähän täytteen sisäänkin. Sekoita kerma, maito ja munat, kaada päälle.  Paista vuokaa n. 25 minuuttia 200 asteessa. Anna vetäytyä hetki.

Upea yksinkertainen ruoka, jossa kasvikset tulevat syötyä huomaamatta. Maistui hyvin (paitsi kuopukselle juuri ja juuri), esikoinen totesi että ottaen huomioon mitä tässä on, tämä on yllättävän hyvää.

Pikkuinen hokkaido spagettikurpitsojen ympäröimänä

lauantai 23. syyskuuta 2017

Nappirouskut itämaisessa etikkaliemessä


Tänä vuonna on hyvä sienisato, ja ennen kaikkea se on monipuolinen. Rouskuja olen kerännyt enemmän kuin vuosiin, tai ehkä enemmän kuin koskaan. Säilön rouskut yleensä suolasieniksi, ryöppään sen vähä/paljon kerrallaan mitä niitä tulee ja suolaan. Löysin pieniäkin rouskuja sen verran, että tein pienen määrän nappirouskuja. Suurin osa on karvarouskuja, seassa on muutana kangasrouskukin. Kokeilin itämaista makumaailmaa tällä kertaa, ja voin tehdä kyllä toistekin. Tästä määrästä tuli tuollainen pikkupurkillinen.

n. 2-3 dl nappirouskuja
1 dl etikkaa
1,25 dl vettä
½ dl sokeria
pieni pala inkivääriä
1 tähtianis (puolikas ehkä riittäisi)
pieni pala kanelitankoa
1 tl korianterin siemeniä
½ tl suolaa

Ryöppää pikkuiset rouskut keittämällä niitä viitisen minuuttia, huuhtele kylmällä vedellä. Keitä maustelientä niin, että sokeri sulaa sinne. Laita sienet puhtaaseen (steriloituun) purkkiin ja kaada kuuma mausteliemi päälle. Jos haluat vahvempaa makua, jätä mausteet liemeen, mutta jos haluat miedompia sieniä, käytä liemi siivilöitynä. Sulje kansi ja anna maustau jääkaapissa vähintään muutama päivä. 

Sopii hyvin aasialaisen ruuan ja lihan lisukkeeksi, tai vaikka hodareihin nakkien sijaan/lisäksi.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Sikurirouskupiirakka ja sienijuttua


Minä olen hyvin perinteinen ja arka sienestäjä. Olen kulkenut lapsesta saakka sienimetsällä äidin kanssa, joka oli tarkka sienestäjä. Vain hyvin tuttuja sieniä, ei valkoista, ei niitä joita voi sekoittaa muihin. Niinpä minäkin olen poiminut vuosikymmeniä vain muutamia tuttuja sieniä. Rouskuista haapa, kangas ja karva, nykyisin taas mustakin. Tateista herkku ja voi, punikkitatit tunnen mutten poimi. Kantarellit ja mustat torvisienet. Suppikset tunnen mutten niitäkään poimi, paitsi joskus muille annettaviksi. Lampaankäävät ja orakkaat. Siinä on tainnut olla koko aikuisikäni lajikirjo viime vuoteen saakka, vaikka paljon muita sieniä tunnenkin.

Viime vuonna päätin, että opettelen joka vuosi yhden uuden sienen ja otan sen käyttöön. Minulla tämä on pitkä prosessi, tutkin sienikirjoja paljon (vuosia) etukäteen, katson netistä kuvia ja ennen kaikkea luen Suomen sieniseuran FB-sivuja ahkerasti. Sama sieni on niin eri näköinen eri ikäisenä, eri vuotena ja erilaisessa metsässä. Siksi haluan olla täysin varma tuntomerkeistä, ennen kuin alan kerätä sientä syötäväksi.

Viime vuonna oli kohtuullinen sienivuosi, ja uutena lajina aloin kerätä sikurirouskua. Samana vuonna tuli toinenkin uusi laji, nimittäin mustavahakas. Niitä löysin tasan kaksi, enkä ole vielä löytänyt valitettavasti enempää, ihana sieni. Tänä vuonna minulle uutena sienenä tuli kehnäsieni ja limanuljaska. Ja tunnistin myös kangaspalsamirouskun puolukkametsässä.

Olen siis tuplannut tavoitteeni, toisaalta tiedän että edessä on huonojakin sienivuosia, eli ei haittaa jos joku vuosi jää välistä. Ensi vuonna ajattelin alkaa tutustua haperoihin. Tunnistan jo varmasti kangas- ja keltahaperon, ja kumpaakin kasvaa sienimaastoissani joten niistä voisi aloittaa. 

Sikurirouskut olen pääasiassa kuivannut. Tein myös kokonaisista rouskuista sienipiirakan. Juju tässä piirakassa on käyttää kokonaisia lakkeja, piirakka sinänsä voi olla millainen tahansa.
Lempitäyte, esim tuo juustoinen, tai sitten vaikka vain kermaviiliä ja munaa, suolaa ja pippuria.
Sikurirouskuja. Paista lakit ensin vähän aikaa pannulla voissa, nostele piirakan päälle. Paista n. 200 asteessa uunissa n. 35 minuuttia.

Hyvä ja maukas piirakka, hienolla tavalla erilainen kuin perinteiset kantarelli- ja suppispiirakat. Ihana aromikas sieni.

Kuivattuja sikurirouskuja ja herkkutatteja + ämpärillinen rouskuja suolassa

lauantai 16. syyskuuta 2017

Puolukkahyytelö kahdella tapaa


Blogista löytyy aikaisempikin ohje puolukkahyytelölle. Nyt poimin vajaa 7 litraa puolukoita, jotka eivät olleet ihan kypsiä (osa kyllä syötiin sellaisenaan). Mehuksi en ehkä olisi uskaltanut keittää, se on ikävää jos mehu jämähtää hyytelöksi pulloon (eihän minulla mutta jollain muulla voisi käydä niin...), ja toisaalta puolukoiden putsaaminenkaan ei innostanut. Niinpä sitten päätin keittää marjat hyytelöksi. Tuosta määrästä sain vajaa kolme litraa mehua, joista suurimman osan keitin perinteiseksi hyytelöksi paahtoleivälle, jäätelölle ja muihin jälkiruokiin, ja loput maustoin yrteillä lihalle sopivaksi:

Keitä aavistuksen raaoista puolukoista höyrymehu ilman sokeria. Valuta mehu suoraan isoon kattilaan, sitä ei tarvitse vahtia, ja toisaalta se ei turhaan haudu mehumaijassa. 

1½ l puolukkamehua
1 kg hillosokeria

Mittaa mehu ja sokeri kattilaan. Keitä hiljalleen n. vartin verran, tai kunnes tippa mehua hyytyy lautaselle laitettaessa. Purkita mehu puhtaisiin, steriloituihin purkkeihin (n. 110 astetta vähintään puoli tuntia). Täytä purkki piripintaan, ja kierrä kansi tiiviisti kiinni. Kansia olen keittänyt vedessä vähintään vartin verran. Sterilointiohjeet ovat vähän ylimalkaiset, mutta aika huoleton sitä voi kaupunkiolosuhteissa nykyään olla. 


Lopun mehun keitin lihan kanssa tarjottavaksi. Lisäsin mehun joukkoon rosmariinia ja timjamia, niistä tuli voimakas metsäinen lisämaku puolukkahyytelöön. Kaupan yrttejä voi ehkä laittaa enemmän, mutta pihalla kasvaneissa omissa yrteissä on erityisesti tänä vuonna hyvin paljon makua ja voimaa.

8 dl puolukkamehua
330 g hillo- ja marmeladisokeria
2 oksa rosmariinia
3 oksaa timjamia

Laita mehu, sokeri ja yrtit kattilaan. Keitä n. vartin verran, poista yrtit ja purkita hillo pieniin purkkeihin kuten yllä. Upea maku!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Hernekeittoa isosti


Eilen oli kiva päivä. Pitkään jatkunut sade taukosi yhdeksi päiväksi juuri sopivasti kun mökille päin tuli kuuden hengen luolametsästäjien porukka, ja perheen miehet päälle. Metsästäjät saapuivat matkan päästä, ja mies oli luvannut että saavat ruokaa mökillä puolessa välissä päivää. Mies oli ehdottanut hernekeittoa, minä valmiita voileipiä lisäksi, ja isä (vai minä?) ehdotti vielä bonuksena kantarellikeittoa, koska kantarelleja oli löytynyt mukavasti. Minä kävin viikonloppuna kumpanakin päivänä auringonnousun aikaan metsässä, lauantaina sääennustuksen takia ja sunnuntaina ihan siksi että ehdin enemmän, saaliina upeasti sieniä ja 7 l hyytelöpuolukkaa.

Hernekeitto yön yli hauduttuaan

Keitin isoimman hernekeiton mitä olen tähän mennessä tehnyt. Käytin haudutuspataa hyväksi, minun iso crock-pot oli ääriään myöten täynnä, ja loppu keittäminen tapahtui 10 l kattilassa, samoin herneiden turvottaminen. Löysin pakastimesta vielä savupeuraa, toki mikä tahansa muukin savuliha käy hyvin. Tämä liha on rasvatonta ja mielettömän hyvää. Teimme esikoisen kanssa leivät valmiiksi, ruisleivän päälle oivariinia, juustoa sekä osaan vielä metukkaa tai gotleria.

Pöydässä oli 11 henkeä (tai tavallaan 10, sillä kuopus ei syö hernekeittoa eikä sieniä), lisänä joku litra sienikeittoa, ja soppa riitti hyvin. Siitä jäi jäljelle perheelle vielä noin yksi ateria ja isälle ehkä kaksi annosta. Monissa ohjeissa lukee, että 500 g kuivattuja herneitä on sopiva annos kymmenelle hengelle, mutta sanoisin ettei se ihan päde silloin kun pöydän ääressä on aikaisin aamulla herännyttä rankkaa päivää tekevää porukkaa.

1,3 kg kuivattuja herneitä
paljon vettä

3 sipulia
3 tl meiramia
1-2 tl valkopippuria
2 l vettä
800 g savupeuraa

200 g vasan savupeuraa
suolaa (1-2 rkl)
vettä

Laita herneet likoamaan runsaaseen veteen aamupäivällä päivää ennen kuin hernekeitto syödään, käytä joko 10 l kattilaa tai vaikka ämpäriä. Siirrä turvonneet herneet haudutuspataan illalla, ne mahtuvat isoon haudutuspataan juuri ja juuri. Lisää pilkottu sipuli, mausteet ja vettä n. 2 l, tai minkä verran mahtuu. Anna hautua muutama tunti, ja lisää vielä savupeura pieneksi pilkottuna. Anna hautua haudutuspadassa aamuun saakka asetuksella low, tämä hautui lihan lisäyksestä 12 h.

Kaada aamupäivällä keskeneräinen hernesoppa 10 l kattilaan, lisää vielä vähän hyvää savupeuraa pilkottuna ja vettä parisen litraa. Veden määrää ei voi sanoa tarkasti, sillä se riippuu haudutusajasta. Anna keiton hautua ihan hiljaisella lämmöllä pari tuntia tai tarpeen mukaan, lisää vettä jos aika venyy vähän pidemmäksi. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa, sillä sen määrä riippuu lihan suolaisuudesta. Muista hämmentää pohjaa myöten säännöllisesti. Soppa kannattaa jättää vähän luirummaksi kuin normaalisti, ainakin jos se syödään ulkona viileässä syyssäässä (nyt se oli kattilassa juuri sopivaa, mutta mielestäni muuttui lautasella nopeasti vähän liian paksuksi). Tarjoile pilkotun sipulin (niitä oli 4 ja melkein kaikki meni) ja sinapin kanssa. Lisäksi ruisleipiä ja juomaksi vichyä, nollakaljaa  tai cokista.

Hernekeitto, tuo esteettisyyden huippu, valmiina

Päälle porokahvit, suklaakakkua ja Kahvelon salaisella reseptillä tehtyä superpähkinää. Tarjoilut voittivat kuulemma sen normaalin ulkoilmakylmän einespitsan.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Tattirisotto pakastetuista herkkutateista


Blogista löytyy monia risotto-ohjeita (se kasaririsottokin löytyy), mutta halusin kirjata tämän ylös vielä tattiaikaan (vai menikö se jo?) muistutukseksi, että tatteja voi pakastaa sellaisenaan, ilman että ne ensin haudutetaan lötköiksi. Käytännössä ohje on melkein sama kuin tuon herkkutattirisoton tuoreista tateista.

Minusta paras tapa säilöä tatit on kuivata ne. Hyvin kuivattuna tatit säilyvät monta vuotta, joten runsas herkkutattisato kantaa tatittomien vuosien yli. Pidän erityisesti siitä mausta mikä tulee kuivattuihin tatteihin, se on minusta aavistuksen erilainen kuin tuoreena.

Heti toiseksi paras tapa säilöä tatit on pakastaa ne viipaloituina tuoreeltaan. Minä viipaloin tatit ohuiksi suikaleiksi ja pakastan ohuena levynä, muutama kerros korkeintaan, isossa pakastuspussissa. Siitä on helppo taittaa sen verran kuin kerrallaan tarvitsee, eikä tilaakaan mene kauhean paljoa. 

voita
1 pieni (puna)sipuli
1 dl hyvää risottoriisiä
1 rkl hyvää kuivaa balsamicoa
n. 3 dl tattilientä
parmesania raastettuna
suolaa tarvittaessa

pakastettuja herkkutatteja
voita
suolaa

Valmista risotto: kuullota sipuli voissa, lisää riisi ja hetken päästä balsamico. Ala lisätä kiehuvan kuumaa tattilientä vähän kerrallaan niin kauan kuin riisi imee nestettä itseensä, riisissä saa olla pieni purutuntuma. Lisää vähän raastettua parmesania, anna juuston sulaa risoton sekaan. Tarkista suola.

Samaan aikaan paista jäiset herkkutatit rapeiksi pannulla. Lisää paistetut sienet risoton päälle ja nauti heti.

Tattirisotto on minulla ehkä yleisin etäpäivän lounas. Siitäkin minulle naurettiin, saattaa kuulemma olla aavistuksen erilaiset etäpäivien lounaat kuin kollegoillani.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Savustettu peuraliemi


Peura- ja kaurisjahti on juuri alkanut, mutta pakastimessa oli vielä yksi peuran selkäranka palasina edelliseltä jahtikaudelta. Tähän aikaan vuodesta palsta tuottaa huimat määrät juureksia ja yrttipenkki yrttejä, joten tänään oli mitä paras päivä valmistaa vahva savuisa peuraliemi. Tämä liemi oli hyvin liha/luuvoittoinen, kasvikset lähinnä korostivat lihan ja savun makua liemessä.

peuran selkärankaa
1 iso sipuli
3 pientä porkkanaa (tai yksi iso)
3 pientä palsternakkaa (tai yksi iso)
2 varsisellerin vartta
vettä
3 laakerinlehteä
2 oksaa rosmariinia
muutama oksa timjamia
1 tl kokonaisia valkopippureita

Kuumenna grilli kunnolla kuumaksi, minä lämmitin kamadon lähes 300 asteeseen. Laita hiilien päälle omenapuun kiekko. Laita rangan palat ritilälle, samoin reiluiksi kuoritut ja pilkotut kasvikset. Sipulia ei tarvitse kuoria, mutta ainakin porkkana kannattaa kuoria. Paahda luita n. 20 minuuttia, käännä ne ja jatka paahtamista toiset n. 20 minuuttia. Kun liha jon paahtunut kunnolla, siirrä rangat ja kasvikset isoon kattilaan. Lisää vettä niin että kaikki peittyy, vettä oli kolmisen litraa. Nosta hiljalleen kiehuvaksi, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää mausteet ja anna kiehua vähintään 5 tuntia tai reilusti ylikin. Siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan ja keitä lientä kasaan jos haluat. Minä redusoin liemen neljäsosaan, koska pakastimessa ei koskaan ole liikaa tilaa. Anna liemen jäähtyä ja nosta rasva pois. Pakasta liemi sopivissa erissä ja käytä patoihin, keittoihin ja kastikkeisiin, tai ihan sellaisenaan (laimennettuna) yrttien kanssa.

Liemi oli vahvaa ja maukasta, siinä maistui myös savu hienosti. Upea liemi!

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kesän 2017 palstasato

Kuva elokuun puolestavälistä, tässä on vain pieni osa sipuleista

Tämä vuosi on neljäs kylmä kesä peräkkäin täällä. Poikkeuksellisen tästä tekee se, että sekä kevät, alkukesä, kesä ja loppukesä ovat kaikki olleet kylmiä, viime vuosinahan aina joku pätkä on ollut lämmin. Myös vettä on riittänyt täällä päin, kuivia kausia ei ole ollut ollenkaan. Talvi ei sitten ollutkaan kylmä, samaa tuntuu olevan nykyisin aina sekä jouluna että juhannuksena.

Kylmyydestä ja harmaudesta johtuen tänäkään vuonna ei tule omaa kirjoitusta ruukkupuutarhasta, sillä satoa ei kertakaikkiaan tule. Muutama tomaatti ja joku kymmen chiliä tulossa, siinä kaikki. Neljäs peräkkäinen huono vuosi. Saatan vielä ensi vuonna yrittää, mutta sitten ehkä lopetan ruukkuviljelyn, vaikka muistoissa onkin huimia satovuosia.

Kylmästä kesästä huolimatta sadonkorjuu on ollut tänä vuonna yltäkylläistä. Satoa alkoi tulla selvästi myöhemmin kuin normaalisti, mutta sitä kyllä riittää ja riittää. Sato on ylittänyt kaikki odotukset ja ollut osin mukavasti yllätyksellinen. Sen ainakin tässä vuosikymmenten aikana on oppinut, että oli kesä millainen tahansa, niin aina joku onnistuu hyvin. Lajikirjo toimii vakuutuksena sadon varalle pienessäkin mittakaavassa.

Vuoden 2017 onnistujat


Sipuli - näin hyvää sipulisatoa ei ole tullut vuosiin. Nostin pääsadon aikaa sitten, ja hyvä niin, alakuvasta saattaa nähdä, ettei sipulit enää ole säilyvyyden kannalta parhaita.

Lehtikaali - aivan huima sato priimaa lehtikaalia, ei ötököitä eikä muita tuhoja. Makeaa hyvää kaalia niin paljon kuin ikinä jaksaa syödä.

Salaatti - tämän vuoden suurin yllättäjä. Minä joka pidin salaattia sellaisena turhakkeena joka ei maistu millekään ja on muutenkin tylsää, olen muuttanut mielipiteeni totaalisesti. Upeaa, rapeaa ja makeaa salaattia on syöty todella paljon tänä kesänä.

Härkäpapu - myöhäinen sato, mutta sitäkin maistuvampi. Olen jo seonnut laskuissa, että kuinka monta ämpärillistä olen sitä prosessoinut, ja ehkä puolet on vielä pellossa. Upea kasvis jota viljelen maanparannuksen takia,  mutta ei tälläinen satokaan ole sivuseikka. Katson illalla tunnin pari televisiota ja pistän ämpärillisen tai kaksi palkoja syötäväksi, hidasta hommaahan se on. Suurin osa on pakastettu, koska niitä vaan on niin paljon.

Tilli - jonkun vuoden tauon jälkeen tilli iti hyvin ja kasvoi upeaksi.

Vuoden 2017 keskinkertaiset


Peruna - sain perunan melkein kuukautta normaalia myöhemmin maahan. Palstalle tuli jokavuotinen perunarutto aika normaaliin aikaan, joten perunat eivät ehtineet kasvaa kovinkaan isoksi. Niitä on kyllä ihan riittävästi, vähän pientä, mutta aivan riittävän hyvin.

Punajuuri - punajuuri on kasvanut sellaiseksi keskinkertaisen kokoiseksi, satoa on ihan riittävän hyvin, mutta ei huipusti. Pärjätään kyllä näillä, ja varmasti säilöttävääkin riittää.

Persilja - muutaman vuoden tauon jälkeen persilja iti hyvin, mutta ei kasvanut kovinkaa isoksi (toisin kuin mökillä, siellä persilja vain vähän liioitellen on melkein puolimetristä).

Kesäkurpitsat - sain taimet pellolle tosi myöhään, ja kesti pitkään ennen kuin alkoivat kasvaa, jurottivat vaan. Satoa on kuitenkin nyt tullut ihan sopivasti, ylitarjontaa ei ole, mutta syötävää on riittävästi (liikaa jos mieheltä kysytään). Spagettikurpitsasta taitaa tulla erinomainen sato.

Kurpitsat (ehkä) - jos lämpöä riittää, tulee vielä kurpitsaakin jonkun verran. Ei niin paljoa kuin palstanaapureilla, mutta riittävästi kuitenkin. 

Vuoden 2017 epäonnistujat


Pavut - alun alkaen vain yksi lajike iti, toinen todella huonosti, kolmas ei ollenkaan. Kylvin vielä myöhemmin lisää, nämä ovat kukassa nyt. Papuja on syöty kyllä useamman kerran, mutta säilöön niitä ei riitä.

Palsternakka - iti huonosti, siis jopa palsternakaksi, ja pientä on edelleen. Koko isosta penkista tulee muutama syötäväksi asti, lisäksi saan liemiin jonkin verran ihan pientä palsternakkaa, siinä kaikki. Sadonkorjuu ämpärimitalla on pelkkä muisto vain.

Avomaankurkku - alkanut kukkia just nyt, se kertoo kaiken.

Kuva otettu tänään, korissa perunaa, juureksia, sipuleita ja selleriä

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Peruna-kesäkurpitsasalaatti


Tämä on maailman yksinkertaisin perunasalaatti, mutta silti se on hyvin ainutlaatuinen maultaan. Varmasti hyvää tulee millä tahansa kiinteällä perunalla ja tavallisella kesäkurpitsalla, mutta kyllähän tämä on erityisen hyvää juuri nostetuista Pink fir Apple -perunoista ja tuoreesta Lungo di Firenze -kesäkurpitsasta. Yksinkertaista hyvää ruokaa, jota olisi voinut tehdä enemmänkin. Tämä annos oli sopiva kahdelle muiden salaattien lisänä, niin hyvää, että harmittaa etten tehnyt isompaa annosta. 

Perunat jäivät minulla aika pieniksi tänä vuonna, Pink fir Apple on suht pieni peruna muutenkin. Se on minusta ylivertainen salaattiperuna, en ole parempaan törmännyt. Samoin Lungo di Firenze on paras kesäkurpitsa minkä tiedän, muita en enää kasvata. 

7 pientä perunaa (tai 3 isompaa)
pala pienestä Lungo di Firenze -kesäkurpitsasta
½ sipulia
2 rkl ranskankermaa
½ sitruunan mehu
1 tl Dijon-sinappia
ripaus suolaa
ripaus sokeria

Keitä perunat kypsäksi suolatussa vedessä. Pilko kesäkurpitsa kuutioiksi ja sipuli ihan pieneksi. Viipaloi kuumahkot perunat, sekoita kesäkurpitsa ja sipuli joukkoon. Sekoita ranskankerma, sitruunamehu ja sinappi, mausta ripauksella suolaa ja sokeria, tarkista maku. Lisää kastike salaatin joukkoon ja nauti lämpimänä (tai kylmänä jos jotain jää). Tätä tehdään uudestaan.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Satu Koiviston kukkakaalipullat


Taas löytyi hieno resepti Satu Koiviston insta-tililtä; jos et vielä seuraa Satua, niin suosittelen kovasti sillä sinne ilmestyy upeita reseptejä säännöllisin väliajoin. Olen niin tyytyväinen, että osallistuin Satun Juurileipä-kurssille (vaikka juuri on jo kupsahtanut, eikä onnistunut pakastaminen, taaskaan), sillä sitä kautta löysin hänen insta-tilin ja nämä reseptit. Näistä pullista tuli minusta aivan ihania, tosin tein niistä littania, sillä en ehtinyt antaa taikinan tekeytyä riittävästi kylmässä, joten niistä ei saanut kunnolla pyöreitä pullia.

Paitsi että ei meidän perheelle maistunut. En tiedä mitä teen/olen tehnyt väärin, kun lapsille ei meinaa upota mikään (kasvis)ruoka. Kun seurasin Satun julkaisun kommenttiketjua, niin pullat olivat kaikilla muilla lasten uusia suosikkeja ja kaikille maistuvia: meillä minä saan useamman ruuan evääksi töihin. Lapset tykkäävät ihan hulluna kukka- ja parsakaalista, mutta vain keitettynä, heti jos valmistan niistä jotain, tulee stoppi tai jopa yökkäysrefleksi toiselle. Tykkäävät kaikista muistakin kasviksista (paitsi lehtikaalista) paljon, mutta aina vain sellaisenaan. Heti kun teen jotain ruokaa, ei maistu. Toinen saa härkiksestäkin yökkäysrefleksin, nyhtis ei maistu kummallekaan. Rasittavaa, etten sanoisi.

Mutta tehkää te muut näitä pullia, ovat todella mainioita. Minäkin aion tehdä näitä uudestaan omia lounaita ilostuttamaan. Vähän muutin alkuperäistä ohjetta, eli tein näin:

2 dl punaisia linssejä
1 valkosipulin kynsi raastettuna
iso kukkakaali n. 800 g
1 dl korppujauhoa
3 dl juustoraastetta (minulla Jukolan Cheddar)
1 tl suolaa
mustapippuria
reilusti persiljaa
3 pienehköä kananmunaa

Keitä linssejä valkosipulilla maustetussa niukassa vedessä niin, että saat niistä pehmeän soseen, aikaa meni noilla linsseillä viitisen minuuttia ja vettä ehkä 3-4 dl. Lisäsin keittämisen aikana vettä niin, etteivät linssit palaneet pohjaan. Raasta kukkakaali karkeaksi raasteeksi. Sekoita linssit ja kukkakaaliraaste sekaisin. Lisää korppujauho (Satu käytti kuivanutta leipää, mutta minulla ei ollut), juustoraaste, suola ja pippuri. Pilko persilja hienoksi silpuksi ja sekoita sekin joukkoon. Lisää lopuksi munat, minulla oli 3 melko pientä munaa, Satulla oli kaksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa pari tuntia, minulla ei aika riittänyt joten koostumus oli vielä aika pehmeä. Tästä ajasta ei varmaankaan kannata tinkiä jos haluaa pyöreitä pullia.

Pyörittele taikina aika pieniksi palloiksi (tai littaniksi kakkusiksi) ja paista 200 asteessa uunissa n. 35-40 minuuttia. Käännä varovasti puolessa välissä.

lauantai 26. elokuuta 2017

Kesäkurpitsa-suklaakakku


Tähän aikaan vuodesta satoa tulee suorastaan pakahduttavaa vauhtia. Oikeasti juuri nyt pitäisi olla lomalla keräämässä satoa maasta ja metsästä sekä säilöä aamusta iltaan. Erityisen huonosti tähän aikaan sopii jokavuotiset työmatkat. Tällä kertaa poissaollessani etenkin kesäkurpitsat olivat ryöpsähtäneet jättimäisiksi. Minä en pidä näiden jättimäisten makua mitenkään ihmeellisenä, vaikkakin täytyy sanoa että Lungo di Firenze maistuu isonakin paremmalta kuin taviskesäkurpitsat pienenä. Mutta ei se silti ole riittävän maukas kuten pieni napakka on salaatissa tai täytettynä uunissa, eli kyllä nämä isot on työstettävä toisella tapaa. 

Osan pakastan raasteena kastikkeita varten, osasta teen keittoa, ja kyllähän sitä kakkuakin on tehtävä. Jo illalla ajattelin että haluaisin tehdä suklaista kakkua, ja vähän googlailin ohjeitakin, mutta mikään ei oikein iskenyt, loppujen lopuksi melkein kaikki löytämäni reseptit olivat niitä samoja. Mutta kuinka ollakaan, aamulla huomasin että Martha Stewart oli laittanut instaan Chocolate Zucchini Breadin ohjeen. Tämä oli selvästi kosmista telepatiaa, joten tein kakun sen ohjeen mukaan, soveltaen meidän mittoihin sopivasti. 

Ohjeessa kakku oli kuorrutettu tomusokerikuorrutteella ja unikon siemenillä, mutta minä jätin sen tekemättä. Tein kakun näin:

115 g voita
5 dl jauhoa
4 dl sokeria
0,6 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1½ tl suolaa
½ tl ruokasoodaa
1 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljauutetta)
4 isoa munaa
reilu 7 dl raastettua kesäkurpitsaa (n. 500 g)
145 g tummaa suklaata (Pandan suklaalevyt on taidettu mitoittaa myös unssien mukaan)

Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita kaikki kuivat aineet hyvin keskenään. Sekoita toisessa kulhossa munat, sulatettu voi ja kesäkurpitsaraaste (ja vaniljauute, jos käytät sitä). Sekoita nämä kaksi seosta keskenään, ja lisää lopuksi sulatettu suklaa (sulata suklaa joko vesihauteessa tai varovaisesti mikrossa). 

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa n. 1 h 20 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa kakku paistetaan pitkulaisessa leipävuuassa, mutta minä tykkään paistaa nämä aina kuivakakkuna.


Tänään on Suomen luonnon -päivä. Minulla on Suomen luonnon päivä joka päivä, olen onnekas siinä suhteessa. Tänään on myös Syödään yhdessä -päivä. Minulla on Syödään yhdessä -päivä joka päivä, olen onnekas siinäkin suhteessa. Paitsi jos sattuu olemaan (lasten mielestä) Katsotaan yhdessä pahaa ruokaa -päivä. Tänään on myös Sadonkorjuu-päivä, ja sitä se totisesti on.

Tämä resepti sopii hyvin kesäkurpitsatalkoisiin. Kukkakaalitalkoot meni ohi työmatkan takia, mutta onneksi on tämä viikonloppu aikaa kokkailla ja säilöä mm. kukkakaalia ja kesäkurpitsaa. Kun kesäkurpitsaa pursuaa joka paikassa, kannattaa todellakin upottaa osa siitä suklaakakkuun.

maanantai 21. elokuuta 2017

Vuoden 2017 kantarellipiirakka


Tämä sienivuosi on silkkaa iloa. Kantarellipaikat keltaisenaan, tatteja enemmän kuin ehkä koskaan. Silkkaa iloa on myös tämä piirakka, tässä on sienipirakka jossa on maut ja rakenne kohdillaan. Minä en yleensä tykkää suolaisten piirakoiden pohjista, joko ne ovat liian murumaisia tai rasvaisia tai kuivia tai milloin mitäkin. Mutta River Cottagen neljän päivän kurssin leivontapäivänä oppimani piirakkataikina on koostumukseltaan täydellinen ja sen työstäminenkin on pelkästään mukavaa. Kurssilla teimme possupiiraan, minä olen tehnyt mm. kyyhkypiiraan, mutta tämä pohja toimii loistavasti tavallisissakin piirakoissa. Pelkästään tämän takia kannatti käydä kurssilla.

250 g jauhoa
½ tl suolaa
100 g voita
100 ml vettä
1 kananmuna, ihan pieni, tai puolikas isommasta

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi pieni muna, tai osa munasta (tämän voi jättää poiskin). Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat kaulia sitä. Kauli taikinasta tasainen levy ja siirrä se vuokaan. Tai työstä taikina lämpimänä piirakkavuokaan.

1½ l kantarelleja
suolaa, pippuria myllystä
200 g ranskankermaa tai kermaviiliä
1 dl kermaa
2 munaa
100 g Jukolan cheddar-juustoa

Putsaa sienet. Paista niitä pannulla niin, että nesteet haihtuvat, rouhaise sekaan vähän suolaa ja pippuria. Sekoita kulhossa ranskankerma tai kermaviili sekä kerma ja munat. Raasta juusto ja sekoita sekin joukkoon. Laita sienet pohjan päälle tasaisesti ja kaada kerma-munaseos päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia. Minä koristelin piirakan muutamalla pienellä torvisienellä. Tätä tehdään toistekin.

lauantai 19. elokuuta 2017

Parempi herkkutattiliemi


Tein viime vuonna ensimmäisen kerran tattilientä, ja se nousi kerralla lempiliemien joukkoon. Alkuperäinen ohje on Ripaus tryffeliä -blogista.

Tänä vuonna tatteja riittää, sanoisin että taas on ihan uskomaton tattivuosi muutaman nihkeän vuoden jälkeen. Aamulla kävin keräämässä korillisen herkkutatteja ihan mökin läheltä ennen aamiaista. Aamiaisen jälkeen lähdin sitten vakipaikalle pyörämatkan päähän. Tajusin heti, että pitää olla todella ronkeli, ettei tarvitse heti lähteä pois astiat täynnä. Keräsin siis siistejä pikkutatteja, ja jätin huiman määrän sieniä metsään. Toisena vuotena olisin kerännyt sellaisetkin tatit, tänä vuonna ei tarvinnut. 

Löysin myös muutaman litran kantarelleja sekä vähän torvisieniä ja lampaankääpiä. Lampaankäävät syötiin tänään timjamin ja valkosipulin kanssa paistettuna. Kantarellit paistoin pannulla myöhempää käyttöä varten,.

Tämän päivän tatit menivät/menevät kaikki kuivaukseen. Huomenna käyn hakemassa vielä yhden satsin muulla tavalla käytettäväksi, siitä lisää myöhemmin. Tänä vuonna olin vaihteeksi vähän tarkempi sienien perkaamisen kanssa, joten minulla jäi ensiluokkaista perkuutattia myös lientä varten. Keitin liemen vähän eri tavalla kuin viimeksi, enemmän samalla tapaa kuin Merja omassa ohjeessaan. Tämä on kyllä upea liemi, sellainen hymyilyttävän hyvä.


herkkutatin perkeitä
vettä
pari oksaa timjamia
oksa rosmariinia
vähän persiljaa
pari ihan pientä valkosipulin kynttä

Laita herkkutatin perkeet kattilaan. Lisää vettä niin, että sienet peittyvät. Lisää yrtit ja valkosipuli mukaan ja keitä ihan hiljaisella lämmöllä puolisen tuntia. Vähempikin riittää, mutta minulla meni tuo aika vadelmapuskassa. Siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan ja keitä lientä kasaan niin, että jäljelle jää n. kolmasosa lientä, tai jopa vähemmän. Anna jäähtyä ja pakasta esim. jääpalakuutioina. 

Käytä kokoonkeitettyä lientä padoissa, kastikkeissa, keitoissa ja risotoissa. Tämän hienompaa lientä on vaikea löytää. 

torstai 10. elokuuta 2017

Parhaat lehtikaalisipsit


Minä tykkään lehtikaalisipseistä, tykkään todella paljon. Minulla on viisi vuotta vanha ohje tässä blogissa, se on samanlainen kuin suurin osa ohjeista taitaa olla. Tuolla tavalla tehtynä tulee ihan hyviä, mutta raja sopivan rapean ja palaneen makuisella sipsillä on hiuksenhieno. Kun ostin Gill Mellerin Gather-kirjan (ehkä viime vuoden upein keittokirja, ainakin ylivoimaisesti käytetyin minulla), huomasin että hän tekee lehtikaalisipsit vähän eri tavalla. Tällä ohjeella sipsit ovat onnistuneet joka kerta älyttömän hyvin.

100 g lehtikaalia
1½-2 rkl öljyä
suolaa myllystä

Huuhtele (tarvittaessa) ja kuivaa lehtikaali hyvin. Revi lehtikaali reiluiksi suupaloiksi, jätä varret pois. Laita lehdet kulhoon ja lisää öljy, sekoita hyvin niin että lehtikaalit ovat kauttaaltaan peitettyneet öljyyn. Levitä lehdet uunipellille ja rouhaise ripaus suolaa päälle, tämä määrä mahtuu juuri yhdelle pellille. Paista 120 asteessa n. 25-30 minuuttia niin, että lehdet ovat rapeita mutta eivät palaneita. Käännä lehdet suunnilleen puolessa välissä. 

Nauti lehtikaalisipsit sellaisenaan, tai käytä niitä salaatin pohjana tai murenna vaikka sosekeiton päälle. Mieletön herkku, josta tosin meidän perheessä tykkää vain minä.

perjantai 4. elokuuta 2017

Vuoden 2017 mustikkapiirakka


Tämän vuoden hittileivonnainen meidän perheessä on Satu Koiviston raparperipiirakka. Arvelin että ohjeen täytyy toimia hyvin myös mustikalla, etenkin kun tämän vuoden vähät mustikat ovat melkoisen kirpeitä. Ja hyvin toimikin, tämä piirakka hävisi yhdeltä istumalta. Aavistuksen muokkasin käyttämääni ohjetta, mutta en paljoa.

Minähän teen yleensä aina ensimmäisen mustikkapiirakan pullataikinaan, mutta en näköjään tänä vuonna. Kävin eilen mustikassa ensimmäistä kertaa ja kiersin sellaisen alueen, josta sain viime vuonna kolme ämpärillistä mustikkaa. Tämän vuoden saalis oli ehkä n. 2½ l. Mustikkaa oli joissain varvuissa runsaasti, ja sitten taas isoja alueita ilman mustikan mustikkaa. Näyttää tosiaan siltä, että kukinta-aikaan pölyttäjistä on ollut pulaa, joku yksittäinen hyönteinen on pörrännyt siellä täällä. Viime vuoden jäljiltä voi olla ettei kärsivällisyys riitä marjoja ämpäritolkulla poimimaan.

Vadelmasato näyttää näivettymeen ennen alkujaan, niin kuin monena muunakin vuonna, paitsi viime vuonna. Puutarhamarjoja saattaa tulla vähän enemmän kuin viime vuonna, paitsi karviaisia. En sanoisi edes keskinkertaiseksi tämän vuoden marjasatoa täällä päin, vaikka lehdistä niin saakin lukea.

200 g voita
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 pientä kananmunaa (tai 2 isoa)
3½ dl vehnäjauhoa
1½ tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljajauhetta
1 dl mantelijauhoa

9 dl mustikkaa
2 tl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe, kardemumma ja vanilja. Lisää jauhot varovaisesti käännellen vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi mantelijauhe nopeasti sekoittaen. Levitä taikina uunivuokaan, jossa on leivinpaperi päällä.  Levitä mustikat taikinan päälle ja ripottele vähän sokeria päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia, kunnes piirakka on saanut vähän väriä reunoille.

Syötiin nyt sellaisenaan, vaniljakastike olisi sopinut hyvin seuraksi, mutta hyvää oli näinkin. Tulee tehtyä toistekin.