keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Muistilista ensi vuodelle


Tänä vuonna minulla on lyhyttäkin lyhyempi muistilista ensi vuoden viljelyksiä varten. Tämä on ollut masentava satovuosi, suunnilleen neljäs peräkkäin ja jokainen vuosi on ollut ankeampi edellistä. En oikein osaa kuvitella kuinka se voisi vielä olla pahempi, tosin niin ajattelin jo viime vuonna. Tänä vuonna mikään vuodenaika ei ollut sellainen oikea vuodenaika. Vuosi 2017 on ollut sellainen ankea epävuosi.

Esikasvata kohtuudella. Muutama chili ja tomaatti riittää kun ei mikään kasva kumminkaan.

Sipulit yksinään penkkiin.

Älä laita porkkanaa ollenkaan.

Kylvä kukkia joka puolelle palstaa, se oli kiva.

Mieti miten jaksaa syksy. Ensimmäistä kertaa ikinä minulla jäi maa kääntämättä ennen talvea. Osa perunoista ja punajuurista jäi maahan tulvan alle, loput lehtikaalit ja purjot söi kauriit. Valkosipuli jäi laittamatta maahan ensi vuotta varten, en vaan enää halunnut mennä sinne vettä seisovalle savimaalle. 


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Palapaisti hirvestä


Tänään tein ihan perinteistä hirviruokaa eli palapaistia juureksilla. Ihan hymyilytti pitkästä aikaa tehdä näin perinteisen yksinkertainen pata. Lisänä oli perunamuusia, salaattia, spontaania kaalisalaattia ja sankarin toiveesta keitettyä parsa- ja kukkakaalia. Viimeksi mainituilla kompensoitiin se, että tein perunamuusia, joka on kuopuksen inhokkia. Hän söikin ehkä puolet parsa- ja kukkakaaleista eikä muusia ollenkaan, myös pata maistui.

1,5 kg hirvenpaistia
voita/öljyä
mustapippuria myllystä
2 tl viherpippuria
½ tl katajanmarjaa
1-2 tl kuivattua timjamia
2 tl suolaa
4 porkkanaa
1 palsternakka
3 sipulia
pala purjoa
pieni pala lanttua
½ dl vehnäjauhoa
½ l riistalientä

1-2 dl kermaa

Leikkaa liha reiluiksi paloiksi. Ruskista lihapalat kuumassa valurautapadassa voissa ja/tai öljyssä. Mausta ne samalla, rouhaise mustapippuria päälle ja morttelissa hienonnettua viherpippuria ja katajanmarjaa sekä timjamia. Siirrä lihat syrjään odottamaan. Kuori ja pilko kasvikset ja kuullota niitä padassa hetki. Kaada jauhot niiden päälle ja sekoita niin että peittyvät tasaisesti. Lisää lihat takaisin pataan ja kaada liemi päälle. Hauduta uunissa n. 150 astetta 2½ tuntia. Nosta pata hellalle, lisää kerma ja anna vielä hautua pieni hetki.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Suklaakakku voikreemillä

Otin kuvan liian aikaisin, suklaakorvat puuttuvat vielä

Esikoinen on toivonut alpakkaa pitkään. Hän bongasi somesta söpön lammaskakun, ja sanoi sen olevan riittävän lähellä. Ohjetta kakulle ei ollut, mutta hän halusi suklaakakun pohjan ja sopivan kuorrutteen. Koska toteutus oli niin epämääräistä, päätimme tehdä koeversion kakusta ennen isoja juhlia. Tätä kakkua oli syömässä 6 ihmistä ja kakkua jäi vajaa puolet. Voikreemi-kuorrutus jakoi mielipiteet, osa tykkäsi, osa ei (sankari ei tykännyt). Nyt mietimme vielä, että teemmekö seuraavaan versioon kuorrutteen kermavaahdolla vai näin. Kakku itsessään oli hyvä ja mehevä, pelkkä suklaakakku ilman täytettä. 

Kakun ohje mukaeltu Mrs. Fieldsin I love Chocholate cookbookista (1994!)

Suklaakakku


75 g tummaa suklaata
2,5 dl jauhoa
1 tl soodaa
ripaus suolaa
½ tl vaniljajauhetta
50 g voita
1 dl fariinisokeria
1,5 dl sokeria
2 munaa
1 dl hapankermaa
1 dl kiehuvaa vettä

Sulata suklaa vesihauteessa, anna vähän jäähtyä. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa isommassa kulhossa voi ja sokerit vaahdoksi (tai ainakin hyvin sekaisin). Vatkaa munat yksitellen voimakkaasti vatkaten, jatka vatkaamista muutama minuutti. Vatkaa myös sulatettu suklaa joukkoon. Lisää jauhoseos ja hapankerma osissa, aloita ja lopeta jauhoilla. Sekoita kiehuva vesi joukkoon, ja laita taikina jauhotettuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 20 cm). Paista 180 asteessa 40 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kymmenisen minuuttia, poista se vuoasta ja anna jäähtyä kokonaan. 

Voikreemi (ohje Dr. Sugar -blogista)


220 g pehmeää voita
n. 5 dl tomusokeria siivilöitynä
ripaus suolaa
1 tl vaniljaa (uute tai jauhe)
3-4 rkl maitoa

Vatkaa voi isossa kulhossa vaahdoksi. Siivilöi tomusokeria joukkoon, kannattaa tehdä se varovaisesti ettei sokeri pöllyä liikaa. Vatkaa kunnes tomusokeri on täysin sekoittunut voin kanssa, suola varmaan lisätään tässä vaiheessa, siitä ei ollut mainintaa alkuperäisessä ohjeessa. Lisää halutessa vanilja sekä 3 rkl maitoa. Vatkaa n. 2-3 minuuttia kunnes voikreemi on sopivan kuohkeaa. Jos se on liian pehmeää, lisää vähän tomusokeria, jos liian jähmeää, lisää vähän maitoa. Jos haluat värjätä kreemin, lisää väri lopussa ja vatkaa se sekaisin.

Kun kakku on täysin jäähtynyt, kuorruta se voikreemillä ja koristele halutulla tavalla. Leivoimme kakun yhdessä, minä tein kuorrutteen ja esikoinen koristeli kakun yksin. Siitä tuli hieno!

torstai 16. marraskuuta 2017

Marjaisa hillakiisseli


Meillä syötiin maanantai-jälkkäriksi hillakiisseliä sen hyvän peuranfileen jälkeen. Tällä kertaa keitin kiisselin kokonaisista marjoista, joka meillä on se arkisempi versio. Juhlaan teen yleensä paseeratuista marjoista, ohjekin löytyy tuolta. Lapsien mielestä se on ylivoimaisesti parempaa, minä pidän kummastakin.

5 dl hillaa
9 dl vettä
½-1 dl sokeria
1-2 dl vettä
4 rkl perunajauhoa

Sulata marjat. Lisää ne kattilaan veden ja sokerin kanssa. Kun neste alkaa kiehua, suurusta vesitilkkaan sekoitetulla perunajauholla. Sokeroi pinta ja laita kansi päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja nauti sellaisenaan, tai jäätelön/kerman kanssa. Säilyy pari päivää huoneenlämmössä (siis jos säilyisi).

maanantai 13. marraskuuta 2017

Peuran ulkofile pihveinä


Tänä vuonna meillä vietettiin isänpäivää leipomalla kakku etukäteen jo torstaina, ja syömällä isänpäiväateria jälkikäteen maanantaina. Tämä kaikki järjestely tietenkin sen takia, että perheen isä oli metsällä isänpäiväviikonlopun kun muu perhe jäi kotiin valmistelemaan tulevaa juhlasesonkia. Kaksi metsästävää isää (oma isä ja lasten isä) saivat nauttia kakun keskenään mökillä viikonlopun aikana.

Isänpäiväateriaksi oli toiveissa pihviateria, se olikin helppo toteuttaa arkena. Ehdotin että käytetään peuranvasan ulkofile tähän ateriaan. Lisäksi toiveissa oli lohkoperunoita, jotka on myös helppo valmistaa työpäivän päälle koska aikaa ei mene paljoa. Sivuun uunijuureksia ja salaattia sekä jälkkäriksi hillakiisseliä, ja yksinkertainen mutta hyvä juhla-ateria oli siinä. Ei shoppailua ollenkaan, eikä aikaakaan paljoa: yksinkertaista puhdasta luksusta.

Aiemmin olen valmistanut peuran ulkofilettä kokonaisena, tälläkin kertaa grillasin osan fileestä kokonaisena, ja osan pihveinä. Kumpikin oli hyviä, mutta ehkä pihvit tällä kertaa vieläkin parempia. Pimeässä grillaamisessa on omat hankaluudet, ja tällä(kin) kertaa jäi kuva ottamatta ateriasta, mutta voitte uskoa että hyvää oli.

800 g peuran(vasan) ulkofile
öljyä
suolaa ja pippuria

Poista kalvot fileestä. Leikkaa file n. 2(-3) sentin paksuisiksi pihveiksi. Sivele päälle ihan vähän öljyä, suolaa ja pippuroi sopivasti, enemmän suolaa ja vähemmän pippuria. Grillaa kuumassa kamadossa pari minuuttia puoleltaan, vähän enemmän jos haluat kypsempää lihaa. Ja pidempään jos grilli ei ole riittävän kuuma. Jos grillaat filettä kokonaisena, kannattaa grillata useampi minuutti kaikilta puolilta. Kääri lihat folioon ja anna vetäytyä vartin ajan. Tarjoile sellaisenaan lohkoperunoiden, salaatin ja uunijuuresten kanssa.

Pimeässä grillaamista


lauantai 11. marraskuuta 2017

Kolmen päivän peuraliemi


Mies sai peuranvasan joka jaettiin puoliksi metsästyskaverin kanssa. Nyt pakastimessa on fileet ja pari kiloa jauhelihaa, upea kinkku lähti palvattavaksi. Näiden lisäksi sain lientä varten luut sekä ison pätkän selkärankaa ja niskaa sen jälkeen kun näistä oli lihat poistettu niin pitkälle kuin mahdollista. Minäkin olin mukana paloittelemassa eläintä, tein kyllä muita hommia, mutta ehdin ottaa välissä yhden kuvan. Ja ystävällisesti minulle näytettiin miltä peuran ribsit näyttävät luuhun saakka, eli en enää tunne huonommuutta siitä, etten onnistu saamaan niistä kovinkaan hyviä. Ja varmistuksen siihen, etten niitä enää aio edes yrittää valmistaa, saa mennä vaikka liemiaineiksi.  

Blogissa on monta riistaliemen ohjetta, peuraliemiäkin löytyy ainakin savustettua, tummaa, vaaleaa, parasta ja aasialaisella vivahteella. Tällä kertaa minun piti keittää liemi viikolla, jolloin kotiintulon ja nukkumaanmenon väliin ei jäänyt paljoakaan aikaan. Siksi jaoin liemenkeiton monelle päivälle, nyt on kokeiltu, että sekin toimii todella hienosti. Upea liemi lopputuloksena, päiviä kului, mutta aikaa ei juurikaan.

Paahdoin luut yhtenä päivinä ja keitin liemen toisena päivänä. Koska tällä kertaa minusta maku alkoi vasta kehittyä siinä neljän tunnin kohdalla (ja oli ihan pakko mennä nukkumaan), kiikutin kattilan vielä yhdeksi yöksi ulos ja jatkoin kolmantena päivänä. Lihaa oli rangassa ihan mukavasti kiinni, joten keräsin lihat talteen soppaa varten, sellaisen sopan ohje löytyy tuon vaalean liemen kohdalta. Hyvä liemi, todella upea.

useampi kilo peuran luita, rankaa ja niskaa

vettä
3 porkkanaa
2 palsternakkaa (pienehköjä)
2 sipulia
3 varsisellerin vartta
1 tl kokonaisia mustapippureita
2 tl kokonaisia valkopippureita
½ tl kokonaisia maustepippureita
4 laakerinlehteä

1. päivä:
Paahda peuran luut uunissa, 250 astetta ja n. 30 minuuttia. Käännä luita kerran paahtamisen aikana. Siirrä luut isoon kattilaan ja säilytä kylmässä (marraskuun jääkaappilämpötila oli oikein sopiva).

2. päivä
Lisää kattilaan vettä niin, että luut peittyvät kunnolla. Nosta hiljalleen kiehuvaksi, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Silloin kun lihat on paahdettu hyvin, vaahtoa ei tule paljoa. Lisää kuoritut juurekset pilkottuna, kuorineen lohkotut sipulit ja varsiselleri pätkittyinä kattilaan. Lisää myös mausteet. Anna liemen poreilla ihan hiljalleen nelisen tuntia, siirrä kattila kylmään yön yli. Tai jos on aikaa, keitä tässä vaiheessa loppuun, n. 6-8 tuntia jos mahdollista.

3. päivä:
Kuori rasva pinnalta. Tässä vaiheessa ei haittaa jos kovettuneen rasvan mukana tulee kasviksia ja/tai mausteita pois. Nosta liemi hitaasti kiehuvaksi ja siivilöi liemi. Käytä heti, tai anna jäähtyä ja pakasta. Tai jos pakastimessa on vähän tilaa, keitä lientä kokoon niin, että jäljelle jää alle puolet, anna jäähtyä ja pakasta. 

Ota kaikki ylikypsä liha talteen rangasta ja niskasta. Lihasta saa ihan hyvän keiton tai kastikkeen, vaikka maku onkin siirtynyt paljolti liemeen. Hävikistä herkuksi tämäkin.


Kuten osumasta anatomiaa tuntevat voivat päätellä, loppu koitti nopeasti, ja lisäksi tämän vasan liha on aivan priimaa, parempaa ei voi olla.

torstai 9. marraskuuta 2017

Talven taikaa Nigel Slaterilta


Kuten tarkkasilmäiset/hyvämuistiset blogin lukijat sekä kaikki sukulaiset ja ystävät tietävät, minä pidän oikeasta vanhanaikaisesta talvesta. Sellaisesta, että on riittävästi lunta ja kunnolla kylmää. Ja mielelläni vielä ulkoilen vähissä vaatteissa, tyyliin T-paidalla, kuoritakilla ja ohuilla puuvillahousuilla pärjää sinne -10 asti, sen jälkeen aletaan vähän lisätä kerroksia, ainakin jos ulkona on tarkoitus olla tuntitolkulla. Talvitakki otetaan käyttöön kun pakkasta on vähintään -20; siksi suosin ajatonta mallia kun 10 v vanha takki on aivan uudenveroinen edelleen.

Talvi-fani on kuitenkin aika yksin, tavallisimmin sitä törmää talvenvihaajiin. Ja ehkä sitä pieni omantunnonpistos tulee, kun nauttien hehkuttaa kovia pakkasia, vaikka samalla tietää, että moni ammattilainen vaikka maalla on silloin todella kovilla. Mutta silti, kylmäfiili tuntee todella elävänsä vasta riittävän kylmässä.

Minä ostin Nigel Slaterin uusimman kirjan Christmas Chronicles. Oikeasti tämä kirja kattaa koko talven ajan loka-marraskuulta pitkälle uuden vuoden puolelle. Kirja on täynnä upeita talvisia reseptejä (ainakin hanhea pitää kokeilla, samoin hilloja ja vaikka mitä muita ruokia kunhan pääsen loppuun saakka) ja tunnelmallisia kuvia, se on niin paljon enemmän kuin vain joulua.

Mutta ennen kaikkea kirja on upeaa kuvausta talvesta. Ette arvaakaan, kuinka hienoa on lukea tekstiä, jossa kuvataan juuri se miten itse ajattelee ja tuntee, mitä muistaa lapsuuden talvista, tuoksuista ja kipristelyistä. Niin minäkin kertoisin talvesta ja kylmästä, jos vaan osaisin. Piristävin ja inspiroivin kirja aikoihin, ehkä sitten Gill Mellerin Gatherin. Suosittelen lämpimästi, vai pitäisikö sanoa kylmästi.

ps. Kirjasta selviää myös se, miksi Nigel Slater viihtyy Suomessa.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Osso buco alla milanese

Voi näitä lokakuun lopun kuvia

Minä ostin muutama viikko sitten Charolais-rodun naudanlihaa Siiriäisen luomutilalta. Ihastuin kesällä rotunaudan makuun niin paljon, että halusin järjestää menoni siten, että lihatilaus onnistuisi, ja onnistuihan se hienosti teurastamon lähellä. Jauhelihat pakastin heti, ja muut lihat ovat nyt raakakypsyneet niin, että ne voi pakastaa tai valmistaa ruuaksi.

Minua on vaivannut pidemmän aikaa ruokajumi, sellainen tympeä olo, ettei meinaa keksiä kokattavaa. Tai vaikka keksisi, niin ei ole aikaa tai jaksamista tehdä mitään ihmeitä (tähän sitten se ihmettely että miten niin ei ehdi/jaksa käyttää aikaa ruuanvalmistamiseen). Lapset ovat tyytyväisiä näihin minun jumeihin (=enemmän pastaa ja jopa ranskalaisia), mutta minä en todellakaan. Jotenkin tuntuu että aina pitää jaksaa miettiä koko viikon ruokia, ja että mitä ehtii tehdä missäkin ajassa minäkin päivänä. Se on yleensä ihan jees, mutta just viime aikoina (koko vuonna?) ei ole ollut. Kotisunnuntait ovat helposti ruuanlaitto- ja siivousmaratoneja, niin tämänkin sunnuntain piti olla. Paitsi ei huvittanut. Niinpä sitten päätin käyttää tuota hienoa lihaa ja valmistaa osso buco -kiekoista yksinkertaisen mutta maistuvan ruuan miettimättä että mitä syödään ensi viikolla sekä jättää siivoamatta, toivun ilmeisesti vieläkin syysloman urakoista. 

Googlailin netistä vinkkejä ja päätin tehdä yksinkertaisen milanolilaisen version, joka yleensä tehdään vasikasta. Luottoblogistani eli Ripaus tryffeliä - blogista löysin vahvistusta ajatukselle, että teen ruuan yksinkertaisena ja ilman tomaatteja. Muistin merkinneeni River Cottage Meat -kirjasta reseptin aikoja sitten, eli kaivoin taas kirjan esiin. Otin kirjasta ohjeen sekä pataan että risottoon, aavistuksen muokkailin niitä.

n. 1 kg naudan osso bucoa -kiekkoja
vehnäjauhoa
voita, öljyä
1 valkosipulin kynsi
2 sipulia
2 sellerin vartta
1 porkkana
2 dl valkoviinia
suolaa, pippuria myllystä
n. 4½ dl hyvää vaaleaa lientä (hanhilientä tällä kertaa)

Pyöräytä lihat jauhossa ja ruskista ne padassa voin ja öljyn seoksessa. Siirrä syrjään ja kuullota pilkottuja kasviksia kunnes pehmenevät. Siirrä lihat takaisin pataan ja kaada viini päälle, mausta suolalla ja pippurilla. Anna viinin poreilla niin, että määrä vähenee n. puoleen. Lisää liemi ja anna hautua pari tuntia kannen alla. Käännä lihapaloja muutama kerta kypsymisen aikana. Kun liha on mureaa, poista kansi ja anna kiehua vähän voimakkaammin niin, että liemi kiehuu vähän kasaan.

Risotto alla milanese 

(ohjeen mukaan kolmen annos, meillä riittää n. viiteen annokseen)
n. 7½ dl hyvää lientä
40 g voita
1 pieni sipuli
(20 g naudan luuydintä)
200 g hyvää risottoriisiä
1½ dl kuivaa valkoviiniä
(sahramia)
20 g parmesania

Lämmitä liemi kiehuvaksi, pidä se kiehuvan kuumana kattilassa. Laita puolet voista toiseen kattilaan ja kuullota hienoksi silputtua sipulia (ja luuydintä) niin kauan että sipuli on pehmeää. Lisää riisi ja jatka kuullottamista pari minuuttia. Lisää viini ja anna sen imeytyä riisiin melkein kokonaan. Lisää kiehuvaa lientä kauha kerrallaan, anna sen imeytyä riisiin ennen seuraavan kauhallisen lisäämistä. Suunnilleen 15 minuutin jälkeen lisää sahrami niin halutessa (minä en käyttänyt sillä en pidä sahramista). Kun riisi alkaa olla sopivaa (yleensä n. 18-20 min), lisää liput voista ja raastettu parmesan, sekoita, ja nauti heti.

Nosta risottoa lautaselle, lisää liha, kasviksia ja lientä päälle. Lisää vähän persiljaa ja raastettua sitruunankuorta. Nauti maukkaasta ja hienosta ruuasta. Upea liha, hieno ohje ja sopiva viini. Paras ateria minkä olen aikoihin syönyt, tätä on hyvä ruoka.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Sikurirousku-kuha


Minun etäpäivän lounaille nauretaan töissä aavistuksen verran, toivottavasti kuitenkin ihan hyväntahtoisesti... Tässä on yhden etäpäivän lounas, tekemiseen meni aikaa ehkä kaikkineen n. 10 minuuttia (vähemmän aikaa kuin kävelee Pihkaan), ja sen söi nopeasti. Ja ennen kaikkea siitä tuli hyvä olo ja mieli, kala ja sienet ovat selvästikin varsinaista aivoruokaa.

Edellisen päivän kala-aterialta jäi yhden annos kuhaa, joten muutin lounassuunnitelmat ja tein kalaruuan. Sikurirousku tuoksuu currylle, ja halusin jatkaa sitä makumaailmaa sopivilla mausteilla. Tuo 5 g kuivattuja sikurirouskuja oli yli kymmenen pientä sientä, en ole ihan varma kuinka tarkka vaaka on noilla pienillä määrillä. Minä olen siis kuivannut sikurirouskut kokonaisina, koska ovat niin sieviä mutta ohuita sieniä. Ja täytyy todeta että Firenzen pitkä on erinomainen kesäkurpitsa myös näin myöhään syksyllä isoksi kasvaneena. Upea maku ja kiinteys myös paistamisen jälkeen.

150 g kuhaa
1 lime
1 tl raastettua inkivääriä
½ Aji Cristalia tai muuta mieleistä chiliä
n. 5 g kuivattua sikurirouskua jauhettuna
1 tl korianterin siemeniä
suolaa
öljyä
1 sipuli
200 g kesäkurpitsaa
½ tl fariinisokeria

Leikkaa kuha suikaleiksi. Purista limestä mehu, lisää raastettu inkivääri, pilkottu chili sekä sienet ja korianterin siemenet morttelin kautta, mausta suolalla, sekoita kaikki kalojen kanssa sekaisin.  Kuullota suikaloitua sipulia pannulla, lisää kesäkurpitsa, paista hetki. Lisää kalat sekaan, taita vähällä makeudella. Paista niin, että kala on kypsää ja kasvikset sopivia. Hyvä etäpäivän ruoka ihan tällaisenaan. Tästä saisi varmasti myös hyvän keiton lisäämällä kookosmaitoa ja vaikka nuudeleita.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Sosekeitto paahdetuista juureksista


Kun yöllä näkee unta syvän vihreistä salaattihyllyistä ja muista kasviksista, tietää, ettei ole syönyt viime päivinä sitä vähintään puolta kiloa (=800 g) kasviksia päivässä. Akuuttiin hätään toimi lehtikaali-smoothie aamupalaksi, ja päivää voi jatkaa kasvissosekeitolla. Tuo alakuva on ollut blogissa ennenkin, kamadossa oli kesäkurpitsaa ja hirveä, ja jotta tila, lämpö ja savu eivät olisi menneet hukkaan, myös punajuuria, sipulia ja minilanttua. Näistä tilantäyttäjistä syntyi ihana kasvissosekeitto vähän viiveellä.

2 isoa sipulia
2 pienen pientä lanttua
4-5 punajuurta

3 dl hyvää lientä

Paahda juurekset grillissä, tällä kertaa olivat kolmisen tuntia josta hiipuvassa lämmössä viimeiset pari tuntia. Anna juuresten jäähtyä huoneenlämpöön. Kuori kasvikset ja laita ne tehosekoittimeen. Lisää hyvää lientä sen verran, että saat ajaettua tasaisen paksuhkon massan. Käytä heti keittoon, tai pakasta parissa erässä. Minä pakastin nyt 2 x 4-5 dl.

4 dl juuressosetta
½ dl kermaa
50 g vuohenjuustoa
suolaa, pippuria myllystä

Jos olet pakastanut keittopohjan, sulata se ja kaada kattilaan. Lisää vähän kermaa ja vuohenjuustoa, sekoita ja anna kiehahtaa niin että juusto sulaa. Hyvä paksu ja syvänmakuinen keitto.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Omenapuiden kesäleikkaus kannattaa


Kirjoitin kaksi vuotta sitten omenapuiden kesäleikkauksesta. Tein silloin ja viime kesänä niin reilut kesäleikkaukset kuin uskalsin, myös viime kevättavella leikkasin. Nyt kahden kesän leikkausten jälkeen voi sanoa, että kesäleikkaus kannattaa. Voihan tämä olla sattumaakin, mutta tuolla seudulla on todella surkea omenavuosi, muutamien kilometrien säteellä puutarhoissa on korkeintaan muutamia omenia. Toki tuo mökin Antonovka on vielä nuori, nyt kai 7-8 v vanha, mutta kyllä oli hieno sato tänäkin kesänä, aivan kuten viime kesänäkin. Viime vuosi oli hyvä omenavuosi, tämä vuosi ei niinkään.

Lainaan tähän tekstiä kahden vuoden takaisesta kirjoituksestani, siitä postauksesta löytyy myös käyttämäni lähteet:

"Kesällä leikatessa ideana on se, että syksyn tullen kaikki lehdissä oleva ravinto ei menekään juuriin (koska oksia on leikattu täydessä lehdessä pois), ja puu kokee niukkojen aikojen koittaneen ja tekee seuraavana kesänä enemmän hedelmiä siementen leviämisen toiveissa. Tämä myös hillitsee vesiversojen muodostumista, niille ei riitä energiaa. Luin myös kotimaisilta sivustoilta, että kesäleikkausta suositellaan Suomessa lähinnä eteläiseen osaan maata ja että paras aika leikata on heinä-elokuun vaihteessa, sitten kun oksiin on muodostunut jo päätysilmut."

Tämä kesä oli niin kylmä ja hitaasti kasvava, että leikkasin omenapuut selvästi elokuun puolella, mutta kahtena viime kesänä olen leikannut puut elokuun alussa. Sato oli hieno tänä kesänä, todella hieno. Yhdestä nuoresta puusta tuo yläkuvan määrä melkein tuplana. Kaikki omenat aivan priimaa, ei madon matoa missään, ei kolhuja, ei mitään muuta kuin puhdasta upeaa omenaa. Olen keittänyt uunihilloa urakalla, sekä sokerilla että ilman. Olen tehnyt neljän kilon satseja, se mahtuu juuri minun isoon uunivuokaan. Lisäksi on syöty uuniomenoita ja kauraomenia, leivottu omenapiirakoita ja vaikka mitä.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Täytekakku karhunvatukka-omenahillolla


Ihmeiden aika ei ole ohi, olen nimittäin tehnyt (melko) perinteisen täytekakun joka on täytetty hillolla ja kermalla. Olen aina sanonut etten ole perinteisten kermakkujen ystävä, mutta niin se maku muuttuu. Tein tämän kakun mökillä helpoksi makeaksi. Kakkupohja oli minulla valmiina, olin aiemmin tänä vuonna tehnyt useamman kakkupohjan strutsinmunasta ja pakastanut ne. Hillona käytin aiemmin tekemääni karhunvatukka-omenahilloa, joka on kuopuksen lempihillo. Kermaan lisäsin reilusti rahkaa, ja päälle poimin viimeiset karhunvatukat. Niitä tuskin enää kypsyy tässä harmaudessa ja koleudessa. Pakastetun kakkupohjan ja valmiin hillon ansiosta tähän ei montaa minuuttia mökillä aikaa kulunut.


n. 1 dl karhunvatukka-omenahilloa
1½ dl kermaa
250 g maitorahkaa
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

karhunvatukoita

Valmista 4 munan (2 dl strutsinmunaa) sokerikakkupohja laakeaan kakkuvuokaan, tai ota sellainen pakastimesta kuten minä tein. Halkaise kakku kahtia. Täytä halkaistut pinnat reilulla määrällä hilloa. Kakku kostuu tästä hillosta ihan riittävästi, sitä ei tarvitse erikseen kostuttaa. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää rahka ja sokerit joukkoon. levitä vajaa puolet kermavaahdosta kakkupohjan päälle, lisää toinen puolikas hillopuoli kermaa vasten. Levitä loppu vaahdosta kakun päälle ja koristele marjoilla.  Anna maustua ja kostua muutama tunti kylmässä ja nauti hyvästä kakusta. Kuopuksen mielestä huippuhyvää, ja näytti maistuvan muillekin.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Paras suppilovahverokastike


Tänään olin sienimetsässä todennäköisesti viimeisen kerran tänä vuonna. Vaihteeksi menin metsään kävellen, yhteensä reissuun kului vajaa pari tuntia, josta ulkoiluun meni reilu tunti. Saaliina oli muutama litra suppiksia, vähän kantarelleja ja vielä kolme torvisientä. Rouskut, ne muutamat jotka näin, olivat jo menneet huonoksi, tatteja ei edes näkynyt, paitsi pari lödjöä punikkitattia. Lampaankääpiä metsät olivat valkoisenaan, mutta nekin ovat jo yliaikaisia ja madonsyömiä. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen saaliiseeni, sillä isä oli toivonut suppolovahverokastiketta. Lopuista suppilovahveroista aion keittää hilloa ja kantarellit ja torvisienet menevät huomenna kirkkaaseen sienikeittoon.

Tämän päivän ruoka oli todella yksikertainen ja perinteinen: lihaa, perunaa ja kastiketta. Yksinkertaisuudesta huolimatta sen valmistaminen vaati vähän vaivaa. Hirven jääpaistin laitoin uuniin eilen illalla, ja keitin mausteliemen sille aamulla. Aamupäivän olin metsässä keräämässä sieniä. Perunat nostin märästä savisesta maasta iltapäivällä, ja sen jälkeen keitin ne ja valmistin kastikkeen. Tein myös pienen kastikkeen ei-sienensyöjille: vähän jääpaistin lientä, jauhoa ja kermaa.

Näin yksinkertaiseen ruokaan meni siis aikaa, samassa ajassa olisi varmasti saanut toisenlaisista raaka-aineista visuaalisesti upean ruuan. Mutta aterian vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta en muista milloin viimeksi olisin syönyt näin hyvän aterian. Isän ampuma hirvi, itse kerätyt sienet ja kasvattamat perunat, parempaa ei voisi olla. Tätä on minun ruuanlaitto, ruokaa maasta ja metsästä. Ulkonäöllä ei koreilla, maulla senkin edestä.


n. 1 l suppilovahveroita
nokare voita
1 isohko sipuli tai 2 pientä
1½ rkl vehnäjauhoa
2 dl kermaa
1-1½ dl vettä
1 rkl osterikastiketta
suolaa, pippuria

Pilko sienet pieniksi. Paista niitä pannulla niin kauan, että saat nesteet haihdutettua. Siirrä sienet sivuun ja lisää pannulle vähän voita. Kuullota ihan pieneksi pilkottu sipuli voissa, lisää sienet takaisin pannulle. Lisää vehnäjauho, pyörittele joukkoon ja anna hetken paistua pannulla kuivana. Lisää kerma, huuhdo purkki vedellä ja lisää sekin joukkoon, sekoita hyvin. Kun kastike alkaa saostua. lisää osterikastike ja lisää maun mukaan suolaa ja pippuria. Anna hautua vielä kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. 

Sienikastike syötiin keitettyjen perunoiden ja hirven jääpaistin kanssa, hyvää se olisi ollut sellaisenaankin perunoiden kanssa. Lisänä kyssäkaalia ja porkkanaa tikkuina.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Aleksis Kivi ja jäniksenkoipea kastikkeessa


Meidän perheessä lokakuu on ennen kaikkea riistakuukausi. Se kuukausi jolloin ruoka tulee pääasiassa metsästä, on lihaa, sieniä ja marjoja, lisäksi loppusyksyn satoa myös puutarhasta, omenia, juureksia ja viimeisiä marjoja. Lokakuu on ehkä se omavaraisin kuukausi syyskuun ohella. Taitaa nykyään olla epäkorrektia sanoa, että lokakuu on meillä myös se lihaisin kuukausi luonnon kiertokulun takia. Riista- ja teurastuskausi runsaimmillaan.

Lokakuuhun osuu myös Aleksis Kiven päivä, tuon lempikirjailijani syntymäpäivä. Sen lisäksi että Aleksis Kivi oli suuri kirjailija, oli hän myös metsänkävijä ja hankki elantonsa myös metsästämällä. Viime vuonna olin Marttojen riistaruokakurssilla juuri Aleksis Kiven päivänä.

jäniksenjalat (n. 1,1 kg)
Poppamiehen Louisiana-kuivamaustetta

1 sipuli
1 palsternakka
2 porkkanaa
2 varsisellerin vartta
3-4 dl hyvää kientä

1 d kermaa
1 rkl jauhoa
1 rkl hilloa

Mausta jäniksen jalat kuivamausteella, joko valmiilla tai valmista itse sellainen. Grillaa jalkoja kamadossa kymmenisen minuuttia, käännä, ja grillaa kymmenisen minuuttia. Kuori ja viipaloi kasvikset sillä välin ja laita ne haudutuspadan pohjalle.

Siirrä jalat grillistä haudutuspataan kasvisten päälle ja kaada liemi päälle. Anna hautua asetuksella low viitisen tuntia tai pidempään.

Kauho lientä ja kasviksia kattilaan, leikkaa liha paloiksi, suurusta kastike vehnäjauholla, lisää pikkuloraus kermaa ja 1 rkl esim. omena-karhunvatukkahilloa. Keitä kastiketta samalla kun keität perunoita. Lisäksi kasviksia tai vaikka ituja.

Jäniksen jalat saattaisivat kaivata vähän rasvaa jo haudutusvaiheessa, mutta kyllä tätä nälkäänsä söi.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Mustarouskukastike ja iso simpukkapasta


Kävin tällä viikolla ostoksilla Hellassa&Herkussa. Ostoslistalla oli etenkin pastaa ja risottoriisiä koska omat varastot olivat ihan tyhjiä. Huomasin ison simpukkapastan (lumaconi giganti), sen sellaisen joita voi täyttää ja paistaa uunissa, vähän kuin lasagne mutta silti erilainen. Pastaa on kuulemma ollut aina, jotenkin en vaan ole tajunnut sitä.

Löysin vähän mustarouskuja viikonlopun sienestysreissuillani. Mustarousku on ollut ei-suositeltavien rouskujen listalla muutaman vuosikymmenen, mutta viime vuosina se on palautettu listalta takaisin syötävien joukkoon. Tietysti on jokaisen oma asia kelpuuttaako sen syötävien listalle vai ei, eikä sientä edelleenkään suositella pienille lapsille eikä raskaana oleville/raskautta suunnitteleville, ainakaan isoissa määrin. Minulle mustarousku on kuitenkin se rousku, se lapsuuden herkku, josta tehty kastike oli  minusta paras sienikastike. Aavistus lakritsaa ja pähkinää maussa rouskumaisuuden lisäksi. Meillä sienet olivat pääruokana sellaisenaan, ei siis lihan lisukkeena. Muistaakseni äiti teki sienikastikkeet aina maitoon, kermaa käytettiin vain juhlapäivinä. Eli syksyisin/talvisin tavallinen ateria saattoi koostua sipulisesta rouskukastikkeesta ja perunasta, minun kohdalla se tarkoitti paljon kastiketta ja vähän perunaa. 

Meidän perheessä rouskuja ei syö kuin minä. Nyt halusin kokeilla rouskukastiketta näihin isoihin pastasimpukoihin. Kastike sellaisenaan on minulla matka lapsuuteen ja hyviin lapsuuden ruokamuistoihin. Löydän edelleen mustarouskuja silloin tällöin, ja herkuttelen niillä kerran pari vuodessa. Nämä rouskut kasvoivat jättimäisen, hylätyn muurahaispesän läheisyydessä. Tiedättehän, pesä on puolitoista metriä korkea, ja ympäristö on laajalta alueelta aivan tyhjä sammaleesta ja karikkeesta.

Tämä annos on yhdelle:

6-7 isoa simpukkapastaa (80 g)
vettä, suolaa

n. 1-1½ dl ryöpättyjä mustarouskuja
½ sipuli
voita/öljyä
suolaa, pippuria myllystä
2 rkl kermaa
1-1½ dl maitoa 

parmesania

Keitä pastaa puolet suositellusta keittoajasta hyvin suolatussa vedessä. Valmista sillä välin kastike: käytä ryöpättyä sieniä (pilkotut sienet keitetään 10 minuuttia runsaassa vedessä, huudellaan kylmässä vedessä). Kuori ja pilko sipuli, kuullota sitä pannulla. Lisää sienet, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kermamaito ja anna hautua 5-10 minuuttia. 

Täytä esikypsytetty simpukkapasta kastikkeella ja ripottele parmesania päälle. Paista n. 15-18 minuuttia 175 asteessa.